Mida mittatikun alla

Tosiaan Mida kävi virallisessa mittauksessa ja mitaksi saatiin 46,9cm. Mitta oli paljon alhaisempi mitä kuvittelin ja miltä Mida näyttää, olin lähes varma, että ylikorkeaksi menee.

Mitä ollaan puuhailtu?

Mida metsäilemässä neonväreissä!

Jouluhan se jo ovella kolkuttaa, meillä ei ainakaan siltä tunnu, kun lunta ei ole ollenkaan ja lämpöasteitakin taitaa olla. Koirien ulkoilutuskelit ovat olleet ihan kauheita, kun maa on ihan koppuraa ja rikkoo tassut. Ollaan kuitenkin ulkoiltu sen mitä keleiltä on pystynyt ja siinä välissä otettu myös rennosti, kuten kuvista näkyy:

Mida nukkuu edustavana suu auki.

Kävästiin Midan kanssa pitkästä pitkästä aikaa mätsärissä ShowHau Centerillä. Menestystä ei tullut, mutta kokemusta senkin edestä. Mida halusi kehässä tehä kaikkea muuta kuin seisoa nätisti. Täytyisi taas kotona treenata, jos vaikka muistuisi mieleen, että miten sitä nätisti seisottiin :D Midasta huomasi myös sen, että sen luotto vieraisiin koiriin on laskenut huomattavasti, joka aika varmasti johtuu siitä, kun vieras koira kävi päälle remmissä muutama kuukausi taaksepäin. Nyt täytyy vain saada mukavia kokemuksia vieraista koirista.

Midan kanssa on käyty myös sydänultrassa tarkastuksessa, kun aiemmilla ell-käynneillä sydämestä on kuulunut sivuääni. Käytiin siis varmistamassa että kaikki on kunnossa ja niin olikin. Hienoa! Ainoastaan aortavirtaus oli arvoiltaan normaalin ylärajoilla(ell sanoin harmaalla alueella), mutta arvot eivät kuitenkaan olleet niin korkeat, että kyseessä olisi aortan ahtauma. Midan sivuääni johtuu todennäköisesti tästä virtauksesta. Nyt voi hyvillä mielin olla, kun tietää, että sydän on terve!

Poseerauskuvat

 Nami

 Riemu

Mida

Synttäriä,talvea,rotanmyrkkyä...

Aluksi kivoja uutisia meiltä. Ollaan käyty koirien kanssa ulkoilemassa paljon. Talvikin näyttäytyi hetken, oli paljon lunta ja pientä pakkasta. Koirat ei niin arvostanut kylmää ja sitä lumen määrää. Tosin ei koirat tykkää tällä hetkelläkään ,kun lumet on sulanut ja on todella märkää joka paikassa. 

Viikonloppuna vietettiin taas synttäreitä, kun Riemu täytti 6 vuotta! On se vaan Riemullakin ikää kertynyt, vaikka tuntuu, että vasta se oli sellain pieni lihapulla, joka hyppi seinille. Synttäreitä vietettiin lenkkeillen ja kakkua syöden. Koirat olivat yllätys yllätys todella innoissaan kakuista ja hotkivat ne hurjaa vauhtia mahaan.

 Riemun synttärikuva

Sain myös kaikista koirista seisotuskuvat pikästä aikaa. Ei olla mitään seisotuksia tai näyttelyjuttuja tehty aikoihin, joten oli ihan kivaa seisottaa koiria pitkästä aikaa. Seisotuskuvista iso kiitos Suvi Halonen.

 Mida 2 vee

Mistä mahtaa olla Mida perinyt huuuuurjat kulmaukset takajaloissaan :D

 Nami 7 vee

Riemu 6 vee

Joo onhan tuosta edellisestä blogikirjotuksesta päässy taas vierähtämään tovi. Onko meillä sitte niin tylsä elämä, ku blogi päivittyy niin harvoin? Vois niinkin luulla, mutta kovin tapahtumarikasta on ollut, tosin osa niistä tapahtumista on ollut todella tylsiä...

Olin Midan ja Riemun kanssa reilu kuukausi taaksepäin lenkkeilemässä. Niinhän siinä sitten kävi, että koirat löysivät rotanmyrkkyapajat ja pistivät sitä poskeensa. Onneksi Riemun erikoinen käyttäytyminen frisbeen kanssa herätti huomion ja näin, että maassa oli jotain turkoosia jauhetta. Siitä sitten äkkiä koirat kiinni ja kotia kohti. En vielä siinä vaiheessa ollut varma olivatko syöneet sitä, mutta eläinlääkärireissuhan siitä joka tapauksessa tuli. Riemu ja Mida oksetettiin ja parin päivän päähän klinikkakäynti verikokeissa, jolloin nähtiin oliko niissä mitään pielessä. No, niissähän oli, ei onneksi pahasti, mutta oli kuitenkin. Aloitettiin 4 viikon k-vitamiini kuuri. Alkujaan molemmat oli normaalia väsyneempiä, mutta Riemu palautui aika pian normaaliksi iloiseksi itsekseen. Mida kuitenkin vain pysyi väsyneenä ja maha oli ruikulilla. Eikun uudestaan eläinlääkäriin ja verikokeissa oli viitteitä mahdollisesta kuivumisesta ja verihiutaleissa oli häikkää, joka johtui rotanmyrkystä. Mida sai nestettä nahan alle ja kotiin toipumaan suolistoantibiootin kera.

Olen aiemminkin kirjoittanut Midan mahaongelmista, no nehän otti vallan taas. Ilmeisesti kaikki stressi heitti mahan taas rullalle. Maha ei rauhoittunut ekan antibioottikuurin jälkeen, joten Mida sai toisen pidemmän kuurin ja lisäksi pepcidiä, joka ei kuitenkaan riittänyt, vaan oli taas aloitettava sen jälkeen mahansuojalääke omeprazol-kuuri, jotta oireilu rauhoittui. 

Luojan kiitos, molemmat voi nyt hyvin!!

Mida 2 vee ja kaikkea muuta

Eilen oli Midan synttäripäivä, pikku tehopakkaus täytti hurjat 2 vee. Niin on aika vierähtänyt nopeasti, vastahan Mida oli pieni pentu.

Mida on juoksennellut vapaana kavereiden kanssa oikein kivasti. Osteopaatilla ollaan käyty säännöllisesti ja viime kerralla tuli kehuja kuinka hyvässä kunnossa Mida on ja ollaan hienosti saatu sitä kuntoutettua. Toki vieläkin löytyy muistoja murtumista, esim. murtuneen luun varvas sojottaa hieman ylempänä kuin muut ja ranne hieman saanut uutta muotoa pitkän lastahoidon seurauksena, kun Mida kuitenkin oli vielä kasvavassa iässä, kun murtumat sattuivat. Ortopedilläkin kävimme keväällä näyttämässä varvasta ja se näytti hyvältä kuvissa. Ainoastaan ilmeisesti murtunut luu on hieman lyhyempi kuin muut ja tämä voisi olla syynä siihen, että varvas on eri asennossa. Näillä kuitenkin mennään ja hienosti jalka on kestänyt nyt- toivotaan, että kestää jatkossakin. Mä oon niin tyytyväinen Midaan, kuinka se on hienosti jaksant kaikki kuntoutukset läpi, ollessaan piiiitkään remmissä/levossa ja ollut muutenkin niin kuuliainen kuntoutuja.

Tässä reilussa vuodessa on tullut huomattua, kuinka nuori vipetti oikeasti kaipaa sitä vapaana juoksemista. Mida on rauhoittunut selvästi ja ylimääräiset ravaamiset sisällä on jäänyt pois, kun on päässyt taas juoksemaan vapaana.

Mitä sitten kuuluu poppoon muille jäsenille?

Riemu on ollut oma itsensä ja ollut muutenkin nyt terveenä, sekä päässyt juoksemaan kavereiden ja frisbeen kanssa. Eipä siitä mitään sen enempää kirjoitettavaa oikeastaan ole.

Namilla on ollut hieman terveyshuolia tässä kevään ja kesän aikana. Keväällä alkoi juoksujen jälkeen oirehtimaan erikoisesti ja käytiinkin ultrailemassa kohtua ja endometriittihan sieltä löytyi ekalla kerralla, siihen Nami söi antibioottikuurin. Kuukauden verran tämän jälkeen kuitenkin alkoi vuoto ja taas ultraamaan, mutta aloittikin juoksut kevyellä 4 kk välillä. Näiden päättyessä Nami oli taas vaisu ja tuli oireita, eikun jälleen ultraamaan ja lievä kohtutulehdushan sieltä löytyi diagnoosiksi. Näin ollen Nami leikattiin ja munasarjoista löytyi rakkuloita leikkauksessa, jotka ovat luultavasti ollut osasyynä näihin erikoisiin oireiluihin. Leikkauksesta Nami kuitenkin toipui hyvin ja aika kivuttomastikin. 

Nyt kuitenkin reilu kolme viikkoa sitten kotiin tullessa huomasin Namin liikkuvan todella huonosti könkäten ja ajattelinkin, että varpaiden nivelrikkoko nyt alkoi oirehtimaan. Sain ajan parin päivän päähän fyssarille ja lääkärille. Seuraavalla fyssarikäynnillä Nami oli selästään todella kipeä ja saimme suositukseksi mennä ortopedin pakeille ja samalla kuvauttaa selkä. Selkä kuvattiin, mutta ei sieltä oikein löytynyt mitään mikä selittäisi selkäoireilut. Ortopedin tutkiessa Namia, niin selästä tuli kuitenkin selkeä kipureaktio. Nyt jatketaan kahden viikon levolla ja kipulääkekuurilla ja katsotaan mihin suuntaan Namin oireilu menee. Mahdollisesti jos oireet jatkuvat tai pahenevat niin seuraava osoite on neurologin vastaanotto. 

Namillakin tuli kesäkuussa ikää 7 vuotta.

Kesää kohti

Hyvää vauhtia mennään kesää kohti ja ollaan koirien kanssa nautittu näistä ihanista, lämpöisistä, sekä aurinkoisista keleistä. Mida on myös päässyt nauttimaan vapaana olosta ensimmäistä kertaa sitten yli puolen vuoden. Viikko sitten käytiin fysioterapeutilla ja sovittiin, että Mida pääsee kokeilemaan vapaana juoksemista. Tähän asti on mennyt kivasti ja toivotaankin, että jalka kestää. Katsotaan miten kroppa reagoi tähän vapaana juoksemiseen, fysioterapeutti oli nimittäin viime käynnillä hieman huolissaan murtuman seurauksena tulleista ongelmista kropassa.

Alla kuvia tytöistä hiekkamontuilla. Samalla reissulla tytöt pääsi juoksemaan hurmaavien urosvipettien Fredin ja Dalin kanssa. Kaikki nämä upeat kuvat on ottanut Katariina Rauko.

Kuvasatoa

Talvilomallako?

Viime kirjoituksesta on päässyt vierähtämään aika tovi, joten kirjotellaas nyt mitä meille kuuluu näin helmikuussa. Meillä on vietelty talvea rauhallisissa merkeissä ja ollaan koko konkkaronkka täysin kypsyneitä talveen, kovasti odotellaan jo kesää ja lämpöä. Mida kun ei pääse vielä vapaana juoksemaan ja rälläämään, niin olen yrittänyt sille keksiä päänmenoksi kaikkea kivaa. Ollaan käyty esim. kokeilemassa doboa ja mätsärissäkin kävästiin pitkästä aikaa. Riemun on saanut liikkumaan frisbeen perässä, mutta sen kanssa oikeastaan yllättävän hyvin, hakee jopa lumihangesta sitä, mitä ei aikasempina talvina ole tehnyt. Namin liikutus nyt on ollut vähäisempää, kun sillä teki pakkasilla niin kipeetä nivelrikkojalkaan ja lenkit olivat lyhyempiä. Nyt pakkasten lauhduttua Namikin on päässyt lenkkeilemään paremmin. 

 Riemu ja frisbee

Midan jalkaa ollaan kovasti kuntoutettu ja tosiaan vielä ei olla vapaana juoksutettu. Fysioterapiassa ollaan käyty n. 4 viikon välein.

 Koko kopla toivottaa kaikille ihanaa kevään ja kesän odotusta.

Midan sairaskertomus + muita juttuja

Viime kirjoitus päättyi siihen, että Midalta murtui jalasta sama luu uudelleen ja sitä tässä ollaan kovasti paranneltu. Kerron tässä enemmän miten meillä on parantumisprosessi mennyt ja kuntoutuminen lähtenyt käyntiin. 

Mida töppösensä kera.

Tosiaan murtumaa lähdettiin hoitamaan samanlaisella konservatiivisella hoidolla kuin ensimmäistäkin murtumaa, mutta oletuksena oli, että lastaa pidetään vähintään se 4 viikkoa. Alkuun kaikki menikin ihan kivasti ilman ongelmia. Käytiin kerran viikossa vaihdattamassa lasta. Rtg. kuvia otettiin aluksi 1. ja 2. lastan vaihdon kohdalla ja luutuminen oli edennyt ihan odotetusti. 4 viikon kohdalla otettiin seuraavat kuvat, joissa nähtiin vielä murtumalinja ja näin ollen lastahoitoa jatkettiin vielä 2 viikkoa. 6 viikon kohdalla otettiin sitten seuraavat kuvat. Niinhän siin sitten kävi, että murtumalinja oli edelleen havaittavissa, joten luutuminen ei ollut edennyt odotetusti. Tämän takia jatkettiin vielä 2 viikkoa tukisidehoitoa, mutta jalkaan laitettiin kevyempi tassuside ilman lastaa. 8 viikon kohdalla otettiin taas kuvia ja toivottiin, että luutuminen olisikin edennyt ja kuvat näyttäisivät hyviltä. Harmiksemme kuvista näki kuitenkin vielä, että luun kuorikerroksen rtg-varjo ei ollut aivan eheä. Eläinlääkärin luvalla saatiin silti heivata tassusiteet mäkeen ja päästiin aloittamaan asteittainen kuntoutus normaaliliikuntaa kohti ja toivoa, että jalkaa kestää.

Tulevaisuus jalan kanssa jänskättää aika paljonkin, koska on olemassa riski, että jalka tosiaan murtuu vielä uudelleen. Kolmannen murtuman jälkeen hoitona tulisi olemaan leikkaushoito. Viikon päähän saatiin aika fysioterapeutille ja saadaan kuntoutusta tukevia ohjeita. Tässä edetään nyt hitaasti ja toivottavasti kohti normaalia whippetin arkea. Jalka tullaan kuvaamaan vielä keväällä varmuuden vuoksi, jotta nähdään miltä luu näyttää, jos se sinne asti kestää ilman ongelmia.

Tämän ruljanssin myötä palasivat myös Midalla pentuna alkaneet vatsavaivat. Näiden vaivojen takia päädyttiin myös eläinlääkärin pakeille, kun ne eivat kotikonstein hellittäneet ja Midan kunto, sekä olemus olikin jo aika väsynyt ja flegmaattinen. Eläinlääkäri antoi diagnoosiksi paksusuolen tulehduksen ja saatiin Tylosin antibioottikuuri. Ripuli alkoi onneksemme hellittää, mutta ruokailun jälkeen ilmestyneet pahoinvointi-/kipukohtaukset jatkuivat ja olivat ajoittan todella pelottavia, sekä voimakkaita. Tähän saatiin hoidoksi Pepcid-kuuri. Tämän kuurin loputtua närästys ja nämä "kohtaukset" alkoivat taas ja saatiinkin uusi lääke näihin oireisiin, Omeprazol. Närästys kuitenkin vielä jatkui, mutta huomattavasti lievempänä. Saatiin uudestaan Pepcid lisäksi närästyksen hoitoon ja näillä lääkkeillä närästys helpotti. 

Pepcid- ja Omeprazol- kuurit loppuivat tällä viikolla ja meidän iloksemme tämä närästys on pysynyt kurissa toistaiseksi ilman lääkkeitä. Mahavaivat kuitenkin muuten jatkuivat, kun ripuli tuli ystäväksemme vaihtelevasti. Nyt seurataan miten oireet etenevät ja sitten varataan sen mukaan eläinlääkäriä ja ehkä mahdollisia lisätutkimuksia näille mahavaivoille.

Nami ottaa rennosti

Jatketaanpas sitten Namin terveysongelmilla. Nami alkoi tosiaan jälleen ontumaan oikeaa takajalkaansa, josta on amputoitu sisin varvas. Ontuminen ei hellittänyt vaan se itseasiassa paheni siihen, että Nami oli kolmijalkaisena ja päästiinkin sitten eläinlääkärin tutkittavaksi ja rtg-kuviin. Ensiksi ei meinannut löytyä syytä ontumiselle, kunnes Nami oli rauhoitettuna röntgenpöydällä ja ell kopeloi varpaita. Varpaat rahisivat nivelen kohdalta niitä liikuttaessa ja sitten otettiinkin näistä kuvat. Sieltähän se syy sitten löytyikin, nimittäin nivelrikko. Namille aloitettiin kipulääkekuuri ja tämän jälkeen cartrophen pistoskuuri. Nyt Namin vointi on ollut huomattavasti pirteämpi, iloisempi ja kivuttomampi cartrophen pistoskuurin myötä. Toivotaan, että saataisiin jatkossa pidettyä Namin nivelrikkokivut hallinnassa. Vielä lisäharmina Namin kesällä venähtänyt varvas venähti uudelleen.

Riemu on onneksi saanut elellä ilman vaivoja ja onkin päässyt yksinään lenkkeilemään, onneksemme välillä on saatu seuraamme muita vipukka kavereita. 

Riemu Kotkassa luontopolulla lenkkeilemässä.

Kirjottelen taas jonkun ajan päästä, miten Midan kuntoutuminen on edistynyt ja missä mennään.

Onnistumisia ja loukkaantumisia

Tämä alkaa käymään kovin tutuksi kirjoittaa uutisia koirieni loukkaantumisista, joten jälleen sen suhteen huonoja uutisia tiedossa, mutta ensiksi muita uutisia...

Voisin hieman hehkuttaa siitä kuinka hienosti Mida on juossut ratatreeneissä. Päästiin tositoimiin takaisin ja aloitettiin siitä mihin jäätiin. Mentiin Tuomarinkartanolle pentutreeneihin ja tarkoituksena ottaa veto käsivieheella ja hieman herätellä sitä, mitä sen vieheen kanssa oikein tehtiin, sekä kokeilla rataviehettä, jos Mida siihen kiinnostuksensa osoittaa. Radan laidalla seurattiin tiiviisti pupun liikkeittä, mutta ei se hirveesti vielä herättänyt Midassa tunteita, joten jännitin kovasti mitä se tuumaa siitä. Tämä jännitys oli oikeastaan ihan turhaa nimittäin Mida lähti ratavieheen perään täysillä ja uskalsinkin ottaa seuraavan vedon etuveräjällä suljetusta kopista, koska kopithan oli Midalle jo tutumpaa hommaa. Tämäkin veto meni oikein hienosti! Seuraavalla kerralla päätettiin mennä suoraan Hyvinkäälle tiistaitreeneihin, kun ei päästy pentutreeneihin. Jälleen jänitin, että miten mahtaa Mida juosta ekaa kertaa Hyvinkään ratavieheen perässä ja täyden 280 metrin matkan. Vuoroamme odotellessa seurattiin Midan kanssa silmä tarkkana viehettä ja muiden juoksuja. Vieläkään Mida ei turhia hötkyillyt tai hinkunut sen perään. Vetoa kyllä radalle löytyi aina porttien ja 350m koppien kohdalta, joten tämä taitaa olla se Midan tyyli osoittaa hinku radalle. Vuoromme, kun koitti, niin laitoin Midan suljettuun koppiin. Etuveräjän auetessa lähti Mida vieheen perään ilman mitään ongelmia ja juoksi loppuun saakka tosissaan ja vieheen kiinni saadessaan tappoi sen. Olen niin ylpeä pikku Midasta.

 Mida 280 metriä.

Namin ja Riemun kanssa tämän kauden ratatreenit on jo unohdettu, eikä niitä kyllä ollutkaan kuin yhdet Riemun kanssa. Namilla olisi vielä vajaan viikon verran lepoa edessä ja sitten voi aloittaa hissukseen taas liikkumisen. Toivotaan, että nyrjähtynyt varvas tulee kestämään, eikä aiheuta harmaita hiuksia jatkossa. Riemu aloitti juoksut, joten ei enää kerkeä ratatreeneihin tänä kautena. 

Mätsärissä ollaan käyty parikin kertaa. Toisessa mätsärissä oli ihan ekstemporee Riemukin kehässä. Tämä mätsäri meni yli odotusten, nimittäin Riemu sijoittui pienten aikuisten punaisten 1. ja Mida sijoittui pentujen sinisten 1. Näin ollenhan molemmat pääsi BIS- kehään, josta ei kuitenkaan enää tullut kummallekaan sijoitusta. Mida sai BIS- kehässä vieraan esittäjän ja meni kivasti, oikeastaan paremmin kuin minun kanssa. Espoon mätsärissä oli kehässä sitten vain Mida ja sijoittui sielläkin pienten aikuisten punaisten 4, vaikka epäilin sijoittumista sateen yllättäessä.

Sitten niitä huonoja uutisia. Midan kesäkuussa murtunut jalka murtui uudestaan perjantaina. Olimme vipukkakavereiden kanssa Luukissa ja kesken rallauksen se poksahti jälleen. Päivystykseenhän tämä reissu siis päättyi. Niin ärsyttää, harmittaa ja kaikkea Midan puolesta, se niin rakastaa juosta villinä ja vapaana ympäriinsä ja nyt sitten taas pitkä lepoaika. Toivotaan, että jalasta tulisi kestävä, eikä hajoaisi enään 3. kertaa. Perjantaina 11.9 on ensimmäinen lastan vaihto ja aika ortopedille, jossa voi sitten kysellä kaiken mahdollisen.

Mida reppana jalka paketissa.

Täytyy myöntää näin tähän loppuun, että huonoa tuuria on ollut tänä kesänä ja eläinlääkärikäyntejä on kerääntynyt jo ihan riittävästi.