keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Onnistumisia ja loukkaantumisia

Tämä alkaa käymään kovin tutuksi kirjoittaa uutisia koirieni loukkaantumisista, joten jälleen sen suhteen huonoja uutisia tiedossa, mutta ensiksi muita uutisia...

Voisin hieman hehkuttaa siitä kuinka hienosti Mida on juossut ratatreeneissä. Päästiin tositoimiin takaisin ja aloitettiin siitä mihin jäätiin. Mentiin Tuomarinkartanolle pentutreeneihin ja tarkoituksena ottaa veto käsivieheella ja hieman herätellä sitä, mitä sen vieheen kanssa oikein tehtiin, sekä kokeilla rataviehettä, jos Mida siihen kiinnostuksensa osoittaa. Radan laidalla seurattiin tiiviisti pupun liikkeittä, mutta ei se hirveesti vielä herättänyt Midassa tunteita, joten jännitin kovasti mitä se tuumaa siitä. Tämä jännitys oli oikeastaan ihan turhaa nimittäin Mida lähti ratavieheen perään täysillä ja uskalsinkin ottaa seuraavan vedon etuveräjällä suljetusta kopista, koska kopithan oli Midalle jo tutumpaa hommaa. Tämäkin veto meni oikein hienosti! Seuraavalla kerralla päätettiin mennä suoraan Hyvinkäälle tiistaitreeneihin, kun ei päästy pentutreeneihin. Jälleen jänitin, että miten mahtaa Mida juosta ekaa kertaa Hyvinkään ratavieheen perässä ja täyden 280 metrin matkan. Vuoroamme odotellessa seurattiin Midan kanssa silmä tarkkana viehettä ja muiden juoksuja. Vieläkään Mida ei turhia hötkyillyt tai hinkunut sen perään. Vetoa kyllä radalle löytyi aina porttien ja 350m koppien kohdalta, joten tämä taitaa olla se Midan tyyli osoittaa hinku radalle. Vuoromme, kun koitti, niin laitoin Midan suljettuun koppiin. Etuveräjän auetessa lähti Mida vieheen perään ilman mitään ongelmia ja juoksi loppuun saakka tosissaan ja vieheen kiinni saadessaan tappoi sen. Olen niin ylpeä pikku Midasta.

 Mida 280 metriä.

Namin ja Riemun kanssa tämän kauden ratatreenit on jo unohdettu, eikä niitä kyllä ollutkaan kuin yhdet Riemun kanssa. Namilla olisi vielä vajaan viikon verran lepoa edessä ja sitten voi aloittaa hissukseen taas liikkumisen. Toivotaan, että nyrjähtynyt varvas tulee kestämään, eikä aiheuta harmaita hiuksia jatkossa. Riemu aloitti juoksut, joten ei enää kerkeä ratatreeneihin tänä kautena. 

Mätsärissä ollaan käyty parikin kertaa. Toisessa mätsärissä oli ihan ekstemporee Riemukin kehässä. Tämä mätsäri meni yli odotusten, nimittäin Riemu sijoittui pienten aikuisten punaisten 1. ja Mida sijoittui pentujen sinisten 1. Näin ollenhan molemmat pääsi BIS- kehään, josta ei kuitenkaan enää tullut kummallekaan sijoitusta. Mida sai BIS- kehässä vieraan esittäjän ja meni kivasti, oikeastaan paremmin kuin minun kanssa. Espoon mätsärissä oli kehässä sitten vain Mida ja sijoittui sielläkin pienten aikuisten punaisten 4, vaikka epäilin sijoittumista sateen yllättäessä.




Sitten niitä huonoja uutisia. Midan kesäkuussa murtunut jalka murtui uudestaan perjantaina. Olimme vipukkakavereiden kanssa Luukissa ja kesken rallauksen se poksahti jälleen. Päivystykseenhän tämä reissu siis päättyi. Niin ärsyttää, harmittaa ja kaikkea Midan puolesta, se niin rakastaa juosta villinä ja vapaana ympäriinsä ja nyt sitten taas pitkä lepoaika. Toivotaan, että jalasta tulisi kestävä, eikä hajoaisi enään 3. kertaa. Perjantaina 11.9 on ensimmäinen lastan vaihto ja aika ortopedille, jossa voi sitten kysellä kaiken mahdollisen.

Mida reppana jalka paketissa.

Täytyy myöntää näin tähän loppuun, että huonoa tuuria on ollut tänä kesänä ja eläinlääkärikäyntejä on kerääntynyt jo ihan riittävästi.