perjantai 6. marraskuuta 2015

Midan sairaskertomus + muita juttuja

Viime kirjoitus päättyi siihen, että Midalta murtui jalasta sama luu uudelleen ja sitä tässä ollaan kovasti paranneltu. Kerron tässä enemmän miten meillä on parantumisprosessi mennyt ja kuntoutuminen lähtenyt käyntiin. 

Mida töppösensä kera.

Tosiaan murtumaa lähdettiin hoitamaan samanlaisella konservatiivisella hoidolla kuin ensimmäistäkin murtumaa, mutta oletuksena oli, että lastaa pidetään vähintään se 4 viikkoa. Alkuun kaikki menikin ihan kivasti ilman ongelmia. Käytiin kerran viikossa vaihdattamassa lasta. Rtg. kuvia otettiin aluksi 1. ja 2. lastan vaihdon kohdalla ja luutuminen oli edennyt ihan odotetusti. 4 viikon kohdalla otettiin seuraavat kuvat, joissa nähtiin vielä murtumalinja ja näin ollen lastahoitoa jatkettiin vielä 2 viikkoa. 6 viikon kohdalla otettiin sitten seuraavat kuvat. Niinhän siin sitten kävi, että murtumalinja oli edelleen havaittavissa, joten luutuminen ei ollut edennyt odotetusti. Tämän takia jatkettiin vielä 2 viikkoa tukisidehoitoa, mutta jalkaan laitettiin kevyempi tassuside ilman lastaa. 8 viikon kohdalla otettiin taas kuvia ja toivottiin, että luutuminen olisikin edennyt ja kuvat näyttäisivät hyviltä. Harmiksemme kuvista näki kuitenkin vielä, että luun kuorikerroksen rtg-varjo ei ollut aivan eheä. Eläinlääkärin luvalla saatiin silti heivata tassusiteet mäkeen ja päästiin aloittamaan asteittainen kuntoutus normaaliliikuntaa kohti ja toivoa, että jalkaa kestää.

Tulevaisuus jalan kanssa jänskättää aika paljonkin, koska on olemassa riski, että jalka tosiaan murtuu vielä uudelleen. Kolmannen murtuman jälkeen hoitona tulisi olemaan leikkaushoito. Viikon päähän saatiin aika fysioterapeutille ja saadaan kuntoutusta tukevia ohjeita. Tässä edetään nyt hitaasti ja toivottavasti kohti normaalia whippetin arkea. Jalka tullaan kuvaamaan vielä keväällä varmuuden vuoksi, jotta nähdään miltä luu näyttää, jos se sinne asti kestää ilman ongelmia.

Tämän ruljanssin myötä palasivat myös Midalla pentuna alkaneet vatsavaivat. Näiden vaivojen takia päädyttiin myös eläinlääkärin pakeille, kun ne eivat kotikonstein hellittäneet ja Midan kunto, sekä olemus olikin jo aika väsynyt ja flegmaattinen. Eläinlääkäri antoi diagnoosiksi paksusuolen tulehduksen ja saatiin Tylosin antibioottikuuri. Ripuli alkoi onneksemme hellittää, mutta ruokailun jälkeen ilmestyneet pahoinvointi-/kipukohtaukset jatkuivat ja olivat ajoittan todella pelottavia, sekä voimakkaita. Tähän saatiin hoidoksi Pepcid-kuuri. Tämän kuurin loputtua närästys ja nämä "kohtaukset" alkoivat taas ja saatiinkin uusi lääke näihin oireisiin, Omeprazol. Närästys kuitenkin vielä jatkui, mutta huomattavasti lievempänä. Saatiin uudestaan Pepcid lisäksi närästyksen hoitoon ja näillä lääkkeillä närästys helpotti. 

Pepcid- ja Omeprazol- kuurit loppuivat tällä viikolla ja meidän iloksemme tämä närästys on pysynyt kurissa toistaiseksi ilman lääkkeitä. Mahavaivat kuitenkin muuten jatkuivat, kun ripuli tuli ystäväksemme vaihtelevasti. Nyt seurataan miten oireet etenevät ja sitten varataan sen mukaan eläinlääkäriä ja ehkä mahdollisia lisätutkimuksia näille mahavaivoille.

Nami ottaa rennosti

Jatketaanpas sitten Namin terveysongelmilla. Nami alkoi tosiaan jälleen ontumaan oikeaa takajalkaansa, josta on amputoitu sisin varvas. Ontuminen ei hellittänyt vaan se itseasiassa paheni siihen, että Nami oli kolmijalkaisena ja päästiinkin sitten eläinlääkärin tutkittavaksi ja rtg-kuviin. Ensiksi ei meinannut löytyä syytä ontumiselle, kunnes Nami oli rauhoitettuna röntgenpöydällä ja ell kopeloi varpaita. Varpaat rahisivat nivelen kohdalta niitä liikuttaessa ja sitten otettiinkin näistä kuvat. Sieltähän se syy sitten löytyikin, nimittäin nivelrikko. Namille aloitettiin kipulääkekuuri ja tämän jälkeen cartrophen pistoskuuri. Nyt Namin vointi on ollut huomattavasti pirteämpi, iloisempi ja kivuttomampi cartrophen pistoskuurin myötä. Toivotaan, että saataisiin jatkossa pidettyä Namin nivelrikkokivut hallinnassa. Vielä lisäharmina Namin kesällä venähtänyt varvas venähti uudelleen.

Riemu on onneksi saanut elellä ilman vaivoja ja onkin päässyt yksinään lenkkeilemään, onneksemme välillä on saatu seuraamme muita vipukka kavereita. 

Riemu Kotkassa luontopolulla lenkkeilemässä.

Kirjottelen taas jonkun ajan päästä, miten Midan kuntoutuminen on edistynyt ja missä mennään.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Onnistumisia ja loukkaantumisia

Tämä alkaa käymään kovin tutuksi kirjoittaa uutisia koirieni loukkaantumisista, joten jälleen sen suhteen huonoja uutisia tiedossa, mutta ensiksi muita uutisia...

Voisin hieman hehkuttaa siitä kuinka hienosti Mida on juossut ratatreeneissä. Päästiin tositoimiin takaisin ja aloitettiin siitä mihin jäätiin. Mentiin Tuomarinkartanolle pentutreeneihin ja tarkoituksena ottaa veto käsivieheella ja hieman herätellä sitä, mitä sen vieheen kanssa oikein tehtiin, sekä kokeilla rataviehettä, jos Mida siihen kiinnostuksensa osoittaa. Radan laidalla seurattiin tiiviisti pupun liikkeittä, mutta ei se hirveesti vielä herättänyt Midassa tunteita, joten jännitin kovasti mitä se tuumaa siitä. Tämä jännitys oli oikeastaan ihan turhaa nimittäin Mida lähti ratavieheen perään täysillä ja uskalsinkin ottaa seuraavan vedon etuveräjällä suljetusta kopista, koska kopithan oli Midalle jo tutumpaa hommaa. Tämäkin veto meni oikein hienosti! Seuraavalla kerralla päätettiin mennä suoraan Hyvinkäälle tiistaitreeneihin, kun ei päästy pentutreeneihin. Jälleen jänitin, että miten mahtaa Mida juosta ekaa kertaa Hyvinkään ratavieheen perässä ja täyden 280 metrin matkan. Vuoroamme odotellessa seurattiin Midan kanssa silmä tarkkana viehettä ja muiden juoksuja. Vieläkään Mida ei turhia hötkyillyt tai hinkunut sen perään. Vetoa kyllä radalle löytyi aina porttien ja 350m koppien kohdalta, joten tämä taitaa olla se Midan tyyli osoittaa hinku radalle. Vuoromme, kun koitti, niin laitoin Midan suljettuun koppiin. Etuveräjän auetessa lähti Mida vieheen perään ilman mitään ongelmia ja juoksi loppuun saakka tosissaan ja vieheen kiinni saadessaan tappoi sen. Olen niin ylpeä pikku Midasta.

 Mida 280 metriä.

Namin ja Riemun kanssa tämän kauden ratatreenit on jo unohdettu, eikä niitä kyllä ollutkaan kuin yhdet Riemun kanssa. Namilla olisi vielä vajaan viikon verran lepoa edessä ja sitten voi aloittaa hissukseen taas liikkumisen. Toivotaan, että nyrjähtynyt varvas tulee kestämään, eikä aiheuta harmaita hiuksia jatkossa. Riemu aloitti juoksut, joten ei enää kerkeä ratatreeneihin tänä kautena. 

Mätsärissä ollaan käyty parikin kertaa. Toisessa mätsärissä oli ihan ekstemporee Riemukin kehässä. Tämä mätsäri meni yli odotusten, nimittäin Riemu sijoittui pienten aikuisten punaisten 1. ja Mida sijoittui pentujen sinisten 1. Näin ollenhan molemmat pääsi BIS- kehään, josta ei kuitenkaan enää tullut kummallekaan sijoitusta. Mida sai BIS- kehässä vieraan esittäjän ja meni kivasti, oikeastaan paremmin kuin minun kanssa. Espoon mätsärissä oli kehässä sitten vain Mida ja sijoittui sielläkin pienten aikuisten punaisten 4, vaikka epäilin sijoittumista sateen yllättäessä.




Sitten niitä huonoja uutisia. Midan kesäkuussa murtunut jalka murtui uudestaan perjantaina. Olimme vipukkakavereiden kanssa Luukissa ja kesken rallauksen se poksahti jälleen. Päivystykseenhän tämä reissu siis päättyi. Niin ärsyttää, harmittaa ja kaikkea Midan puolesta, se niin rakastaa juosta villinä ja vapaana ympäriinsä ja nyt sitten taas pitkä lepoaika. Toivotaan, että jalasta tulisi kestävä, eikä hajoaisi enään 3. kertaa. Perjantaina 11.9 on ensimmäinen lastan vaihto ja aika ortopedille, jossa voi sitten kysellä kaiken mahdollisen.

Mida reppana jalka paketissa.

Täytyy myöntää näin tähän loppuun, että huonoa tuuria on ollut tänä kesänä ja eläinlääkärikäyntejä on kerääntynyt jo ihan riittävästi. 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Mitäs meille kuuluu?

 
Riemu Luukissa

Aloitetaas Midan murtuneen jalan tilanteesta. Toipumisaika on mennyt yllättävän kivuttomasti ja lasta pidettiin jalassa 3 viikkoa. 2 kuukautta kertyi Midalle rauhallista eloa jalan kanssa. Aloitettiin kuntoutus hiljalleen remmilenkeistä joita pidennettiin siihen asti, että käytiin juoksulenkeillä, näiden jälkeen uskallettiin kokeilla vapaana oloa yksin ja pienen hetken. Kuten arvata saattaa Midalle oli kertynyt hirmuisesti energiaa ja hieman jännitti päästää vapaaksi, koska tiestin sen tekevän heti remmistä päästyään hirmusia spurtteja ja niin kävikin. Meidän onneksi jalka kesti erinomaisesti tämän liikunnan ja ei tullut mitään oireita. Nyt hiljalleen sitten pidennellään vapaanaolemista. On niin helpottunut olo ja voi sitä ilon riemua, joka paistoi Midasta, kun sai taas vapaana kirmata. Eli jalka on tähän asti kuntoutunut erittäin hyvin! 

Niinhän siinä sitten kävi, kun Mida alkaa toipumaan sairaslomasta, niin Nami aloitti sairasloman. Luukissa ollessamme Nami nyrjäytti jälleen yhden varpaistaan, vasemman etujalan 2. varpaan. Varvas turposi juoksutusreissun jälkeen nivelen kohdalta huomattavasti. Muutama päivä katseltiin ja sitten kävästiin ell moikkaamassa ja tarkistuttamassa tilanne ja pois sulkemassa murtumat ja muut pahemmat vammat, joita ei siis löytynyt. Jalkaa jossa vammautunut varvas on pidetään nyt 4 viikkoa tassusiteessä ja Nami pidetään levossa seuraavat 6 viikkoa. Toivon vaan, että ei tule samanlaista kierrettä kuin edellisen varpaan kanssa ja varvas parantuisi ja kestäisi kuntoutuksen jälkeen taas normaalit vapaanaolot. Tämähän oli viimeinen ehjä jalka, joka namilla oli varpaiden osalta, jokaisesta jalasta on nyt mennyt jokin varvas rikki.

Sitten muihin juttuihin... Midan kanssa kävästiin pyörähtämässä mätsärissä pitkästä aikaa. Kuten arvelin Mida ei käyttäytynyt kehässä kovinkaan eduksi :D Seisoa malttoi ihan ok, mutta aina kun lähdimme liikkeelle meinasi tulla peppuhepuli ja mentiin keula pystyssä eteenpäin. Tuomari ei ilmeisesti arvostanut tätä tapaa esiintyä ja antoi Midalle sinisen nauhan. Muihin kehiin emme sitten jääneet, kun ilta olisi venynyt niin pitkäksi. Mätsärit, näyttelyt, rata- ja maastotreenit ovat tänä kesänä jäänyt todella vähiin. Nami ei päässyt ratatreeneihin kertaakaan, kun alkukesä meni juoksuista ja niistä seuranneesta valeraskaudesta toipumiseen. Onneksi Riemun kanssa päästiin jopa kerran ratatreeneihin! Odotan jo melkein innolla ensi kesää, että pääsen Midan kanssa taas treenaamaan normaalisti ja ehkä jopa kisaamaankin.

Pari viikkoa sitten saatiin vieraita, kun Suvi kävi Midan siskon Nopsan ja äitin Ilon, sekä muun laumansa kanssa meillä, olipahan huippua nähdä! Luukissakin käytiin kerran juoksuttamassa koiria. Alla muutamia kuvia tältä ajalta:




Mida 11 kuukautta
 Mida ja siskonsa Nopsa

Nopsa, Ilo ja Mida
Näihin kuviin on hyvä lopettaa tämä kirjoitus.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Sairasloma

Kirjotellaas vähän pitkästä aikaa...

Mida on kasvanut hirmusesti, onhan se jo 10kk vanha whippetin alku. Kevät ja alkukesä alkoi ihan mukavasti Midan kanssa, ollaan päästy treenailemaan mahdollisia tulevia näyttelyitä mätsäreissä ja niissäkin on tullut jopa sijoituksia. Mikä tärkeintä päästiin aloittamaan rata- ja maastotreenit heti. Ollaan käyty 3 treeneissä tähän asti ja heti aloitettiin koppitreenit aluksi vain tutustumalla ratakoppeihin. Samalla otettiin myös ensimmäiset vedot vieheen perään avonaisesta kopista ja nehän meni oikein mallikkaasti. Toisissa treeneissä otettiin ensiksi taas avoimen kopin läpi veto ja sen jälkeen laitettiin etuveräjä kiinni ja päästin Midan koppiin, nämäkin vedot menivät kivasti. Alla videot toisistä koppitreeneistä.
 
1. kopitus veräjä auki

  
2. kopitus etuveräjä kiinni

Samoissa treeneissä kokeiltiin myös moottori rataviehettä, mutta sitä Mida ei vielä hoksannut ja lähti sen perään vähän haparoiden vasta kun vähän ohjasin. Moottori rataviehe sai jäädä siis hautumaan, kunhan vähän kasvaa ja näkee rataviehettä niin uskon, että Mida sen hoksaa. 

Kolmansissa treeneissä mietittiin kauan, että mitä tällä kertaa treenataan Midan kanssa. Oli mahdollisuus ottaa maastorata tai treenata jälleen samalla tavalla koppeja. Päätettiin sitten ottaa pidempi maastorata. Mida oli heti kiinnostunut maastovieheestä ja lähtikin sen perään mitään miettimättä ja yllätti positiivisesti juoksemalla koko radan hyvin mutkiin kääntyen ja lopussa vieheen kimppuun käyden. Alla linkki maastovetoon.


Kaikki näytti menevän oikein kivasti siihen asti, kun lähdin Midaa jäähyttelemään. Huomasin, että se ontuu oikeaa etujalkaansa. Ajattelin heti, että voi p*rkele mitäs nytt. Tutkin jalkaa, enkä löytänyt siitä mitään, joka olisi voinut aiheuttaa ontumisen. Autolle mennessä ja kävelyttäessä ontuminen vain paheni. Nostettiin Mida autoon ja lähdettiin kotiin, jossa se ei enää astunut jalalleen lainkaan, roikotti sitä vain ilmassa ja tassu oli myös turvonnut. Illan aikana Mida vain makasi sohvalla ja valitti välillä kipua. Seuraavana aamuna jalka ei ollut mennyt ollenkaan parempaan, joten lääkärireissuhan siitä tuli ja saatiinkin heti aamupäivälle ell aika. Eläinlääkäri tutki jalan ja otti röntgenkuvat, joista sitten löytyi murtuma. Murtuma oli 3 välikämmenluussa ja se oli stabiili. Jalkaan laitettiin lastaan, joka vaihdetaan 3 kertaa viikon välein. Murtumalla on hyvä ennuste ja jalasta pitäisi tulla kisaavan koiran jalka. Odotukset ovat siis korkeat ja toivotaan, että kaikki menee hyvin ja jalka kuntoutuu.

Harmillisesti tässä oli siis meidän treenit, tulee pitkä tauko ennen kuin Mida pääsee taas vieheen perään. Harmittaa myös, kun toinen joutuu näillä hyvillä kesän keleillä olemaan paketti jalassa ja remmissä.

Kerrotan tässä vielä Namista ja Riemustakin jotain ettei vain Midasta :D Nami täytti eilen hurjat 6 vuotta ja sai viettää synttäripäivää sohvalla löhöten ja saparoa syöden, Nami oli tähän järjestelyyn oikein tyytyväinen. Riemulle kuuluu oikein hyvää, se on päässyt Midan kanssa kahdestaan juoksemaan puistoon Namin potiessa juoksuja ja on joutunut juoksemaankin oikein kunnolla Midan perässä. Saa vähän Riemukin liikettä niveliin! Ratatreeneissä ei olla vielä käyty Namin eikä Riemun kanssa. Nami kerkeisi ehkä juoksemaan vielä alkusyksystä, kun on potenut ensiksi valeraskaudet ja juoksun jälkimainingit. Riemu ehkä voisi keretä ennen kuin aloittaa juoksunsa juoksemaan muutamat ratatreenit, katsotaan.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Pentunäyttely

Kävästiin Midan kanssa ensimmäisessä pentunäyttelyssä 31.1.2015 Lahdessa. Jännitin kovasti tätä ensimmäistä koitosta, lähinnä sen suhteen, että miten Mida käyttäytyy tapahtumassa. Yhdessä mätsärissä ollaan aiemmin käyty ja muuten ollaan vain kotona harjoiteltu seisomista ja näyttelyremmissä liikkumista. Ihan turhaan oikeastaan jännitin, Midan käytös koko tapahtuman ajan oli tosi fiksua. Alkuun iso äänekas halli oli hieman outo paikka, mutta nopeasti Mida rentoutui, varsinkin kun sai painia toisen vipukan pennun kanssa. Jouduttiin aika kauan odottamaan whippettien kehän alkua, mutta aika meni rattoisasti kehän laidalla rupatellessa. Ulkoilutusaluekin oli kehän lähellä, joten oli helppo käyttää Mida aina pikaisesti pissalla. 

Kehässä Mida käyttäytyi tosi kivasti, kerrankin harjoittelu on tuottanut jotain tulosta :D Vain loppua kohden alkoi sitten vänkääminen ja seisotus ei enää luonnistunut niin hyvin kuin alussa. Mida hamusti herkkuja, eikä enää malttanut keskittyä, mutta kovin ymmärrettävää 5,5 kuukautiselta pennulta. Innolla odotellaan jo seuraavaa tapahtumaa, kun 21.2. on whippet-tapahtuma, johon muuten tulee Midan pentuesisaruksiakin! Alla Midan arvostelu Lahdesta.

"5.5kk, hyvä koko, ok mittasuhteet, narttumainen, hieman kevytpäinen pentu, jolla hieman häiritsevät jäykät korvat, hyvä kaula ja runko. Hyvin kulmautunut takaa, edessä olkavarsi saisi olla viistompi ja eturinta paremmin täyttynyt, hyvät käpälät, hyvä karva, liikkuu hyvällä askeleella, esiintyy hyvin."