perjantai 6. marraskuuta 2015

Midan sairaskertomus + muita juttuja

Viime kirjoitus päättyi siihen, että Midalta murtui jalasta sama luu uudelleen ja sitä tässä ollaan kovasti paranneltu. Kerron tässä enemmän miten meillä on parantumisprosessi mennyt ja kuntoutuminen lähtenyt käyntiin. 

Mida töppösensä kera.

Tosiaan murtumaa lähdettiin hoitamaan samanlaisella konservatiivisella hoidolla kuin ensimmäistäkin murtumaa, mutta oletuksena oli, että lastaa pidetään vähintään se 4 viikkoa. Alkuun kaikki menikin ihan kivasti ilman ongelmia. Käytiin kerran viikossa vaihdattamassa lasta. Rtg. kuvia otettiin aluksi 1. ja 2. lastan vaihdon kohdalla ja luutuminen oli edennyt ihan odotetusti. 4 viikon kohdalla otettiin seuraavat kuvat, joissa nähtiin vielä murtumalinja ja näin ollen lastahoitoa jatkettiin vielä 2 viikkoa. 6 viikon kohdalla otettiin sitten seuraavat kuvat. Niinhän siin sitten kävi, että murtumalinja oli edelleen havaittavissa, joten luutuminen ei ollut edennyt odotetusti. Tämän takia jatkettiin vielä 2 viikkoa tukisidehoitoa, mutta jalkaan laitettiin kevyempi tassuside ilman lastaa. 8 viikon kohdalla otettiin taas kuvia ja toivottiin, että luutuminen olisikin edennyt ja kuvat näyttäisivät hyviltä. Harmiksemme kuvista näki kuitenkin vielä, että luun kuorikerroksen rtg-varjo ei ollut aivan eheä. Eläinlääkärin luvalla saatiin silti heivata tassusiteet mäkeen ja päästiin aloittamaan asteittainen kuntoutus normaaliliikuntaa kohti ja toivoa, että jalkaa kestää.

Tulevaisuus jalan kanssa jänskättää aika paljonkin, koska on olemassa riski, että jalka tosiaan murtuu vielä uudelleen. Kolmannen murtuman jälkeen hoitona tulisi olemaan leikkaushoito. Viikon päähän saatiin aika fysioterapeutille ja saadaan kuntoutusta tukevia ohjeita. Tässä edetään nyt hitaasti ja toivottavasti kohti normaalia whippetin arkea. Jalka tullaan kuvaamaan vielä keväällä varmuuden vuoksi, jotta nähdään miltä luu näyttää, jos se sinne asti kestää ilman ongelmia.

Tämän ruljanssin myötä palasivat myös Midalla pentuna alkaneet vatsavaivat. Näiden vaivojen takia päädyttiin myös eläinlääkärin pakeille, kun ne eivat kotikonstein hellittäneet ja Midan kunto, sekä olemus olikin jo aika väsynyt ja flegmaattinen. Eläinlääkäri antoi diagnoosiksi paksusuolen tulehduksen ja saatiin Tylosin antibioottikuuri. Ripuli alkoi onneksemme hellittää, mutta ruokailun jälkeen ilmestyneet pahoinvointi-/kipukohtaukset jatkuivat ja olivat ajoittan todella pelottavia, sekä voimakkaita. Tähän saatiin hoidoksi Pepcid-kuuri. Tämän kuurin loputtua närästys ja nämä "kohtaukset" alkoivat taas ja saatiinkin uusi lääke näihin oireisiin, Omeprazol. Närästys kuitenkin vielä jatkui, mutta huomattavasti lievempänä. Saatiin uudestaan Pepcid lisäksi närästyksen hoitoon ja näillä lääkkeillä närästys helpotti. 

Pepcid- ja Omeprazol- kuurit loppuivat tällä viikolla ja meidän iloksemme tämä närästys on pysynyt kurissa toistaiseksi ilman lääkkeitä. Mahavaivat kuitenkin muuten jatkuivat, kun ripuli tuli ystäväksemme vaihtelevasti. Nyt seurataan miten oireet etenevät ja sitten varataan sen mukaan eläinlääkäriä ja ehkä mahdollisia lisätutkimuksia näille mahavaivoille.

Nami ottaa rennosti

Jatketaanpas sitten Namin terveysongelmilla. Nami alkoi tosiaan jälleen ontumaan oikeaa takajalkaansa, josta on amputoitu sisin varvas. Ontuminen ei hellittänyt vaan se itseasiassa paheni siihen, että Nami oli kolmijalkaisena ja päästiinkin sitten eläinlääkärin tutkittavaksi ja rtg-kuviin. Ensiksi ei meinannut löytyä syytä ontumiselle, kunnes Nami oli rauhoitettuna röntgenpöydällä ja ell kopeloi varpaita. Varpaat rahisivat nivelen kohdalta niitä liikuttaessa ja sitten otettiinkin näistä kuvat. Sieltähän se syy sitten löytyikin, nimittäin nivelrikko. Namille aloitettiin kipulääkekuuri ja tämän jälkeen cartrophen pistoskuuri. Nyt Namin vointi on ollut huomattavasti pirteämpi, iloisempi ja kivuttomampi cartrophen pistoskuurin myötä. Toivotaan, että saataisiin jatkossa pidettyä Namin nivelrikkokivut hallinnassa. Vielä lisäharmina Namin kesällä venähtänyt varvas venähti uudelleen.

Riemu on onneksi saanut elellä ilman vaivoja ja onkin päässyt yksinään lenkkeilemään, onneksemme välillä on saatu seuraamme muita vipukka kavereita. 

Riemu Kotkassa luontopolulla lenkkeilemässä.

Kirjottelen taas jonkun ajan päästä, miten Midan kuntoutuminen on edistynyt ja missä mennään.