Riemu

Niinhän siinä sitten kävi, että viikko takaperin lähdettiin Jyväskylään moikkaamaan Namin kasvattajaa ja pientä Riemu pentua. Kiitos Annalle yöpaikasta ja seurasta!!

Tarkoituksenahan oli mennä "vain" katsomaan pentua, joka vielä etsi omaa kotiaan pentueesta.

Kaikkihan alkoi varsinaisesti siitä, kun sain tiedon, että Riemu etsii vielä kotiaan. Mun sydämen pentu vei heti, kun näin ensimmäisen kuvan. Silloin ajattelin, että "ei, meille ei voi tulla himpetinpentua nyt". Tosiaan oltiin juuri muutettu uuteen asuntoon ja koirilla oli paljon sopeutumista kaikkeen uuteen- saati, että siihen päälle tulisi vielä pieni riehuva pentu niin ei hyvä. Aina vaan uudestaan ja uudestaan jotenkin kummasti eksyin katsomaan Riemun kuvia ja salaa ajattelin; "entäs jos se tuliski meille". Olihan kyseessä mahtava pentue, sekä kasvattaja. Monta kertaa myös mietin, että olisin niin kade jos Riemu menis jollekin muulle. hih...

Sunnuntaina 30.1. suunnattiin Teemun ja Lotan luokse tosiaan "vain" katsomaan pentua. Niinhän siinä sitten kävi, kun illalla lähdettiin ajelemaan takaisin kotia kohti niin takapenkillä kökötti whippetin pentu.

Ajomatka Jyväskylä-Espoo meni kovin kivuttomasti pennun kanssa. Alkujaan se hieman uikutteli ja ei malttanut asettua aloilleen, mutta pienen ajelun jälkeen jo simahti takin alle Namin viereen. Ensimmäiset pari päivää meni pennun osalta pitkälti nukkuessa, kun pikkanen oli kovin väsynyt muutoksista. Nyt lähipäivinä Riemu on alkanut näyttämään sitä todellista puoltaan. Millään ei malta pysyä paikoillaan- virtaa on hirmusesti, kun ei meinaa Riemu itsekkään pysyä välillä perässä. Ihanat pentuhepulit vain villiintyvät päivä päivältä :D

Riemu on ymmärtänyt ulos pissaamisen ja kakkaamisen jalon taidon. Oikeastaan päivisin sisälle tulleet vahingot voi laskea yhden käden sormilla. Yöllä tarpeet tulee luonnollisesti sisään, kun ollaan päätetty, että ei ravata ulkona- jokaisen koiran kanssa ollaan niin tehty ja on toiminut ainakin tähän mennessä.

Peppi ja Nami ovat ottannet Riemun vastaan kivasti. Varsinkin Nami on löytänyt uuden leikkikaverin. Peppi ei vielä paljoa ole leikittänyt, mutta on ollut yllättävän positiivisella mielellä pentua kohtaan. Tytöt tulevat keskenään toimeen ja näin ollen ollaan pystytty jättämään kaikki yhdessä kotiin. Ollaan näitä kuvattu ja ovat olleet ihan kiltisti, mitä nyt vähän riehuneet välillä. Riemua ollaan joka päivä pidetty pieniä aikoja yksinään kotona. Aluksi se oli kovin levotonta ja tykkäsi ulvahdella, mutta nyt alkaa sekin jo helpottamaan hiljalleen.

<3

Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni, että Riemu muutti meille. Kertakaikkiaan aivan mahtava pentu.