Vihdoista viimein sain aloitettua oman blogin kirjoittamisen uudesta perheenlisäyksestämme Pepistä!
Lauantai aamuna 29.11.2008 lähdimme katsomaan pentua. Kaikki mahdolliset oli pakattuna valmiiksi, pyyhettä, vilttiä, kaulapanta, talutushihna... Perille löydettiin kuin ihmeen kaupalla, vaikka nämä nykyaikaiset navigaattorit ei suostunutkaan yhteistyöhön.
Perille tultua portilla oli vastassa monta whippetiä, siinä vaiheessa oli jo lumoissaan, että voih on ne ihania koiria. Portin sisäpuolella oli sitten kiva tulotervehdys kaikilta koirilta ja taisi siinä aikamoiset pusuttelutuokiotkin olla. Loppuenlopuksi ulos ovesta juoksi pienenpieni whippet-pentu, joka oli jo suorastaan valmiina lähdössä meidän mukaan, hyppi syliin ja pusutteli.
Niinhän siinä sitte kävi, että Peppi lähti meidän mukaan Joensuuhun! Automatka meni mainiosti lukuunottamatta muutamia pukleja, liekö matkapahoinvointia vai jännitystä vain(ensimmäistä kertaa pentu autossa). Rauhallisesti ainakin osasi ottaa autossa, nukkui pitkälti koko matkan.
Kotona Peppi asettui todella nopesti, haisteli ympäri asuntoa ja löysi oman pesänkin HETI! Siinä sitten koko ilta ihmeteltiin, että nyt se on siinä sitten, ei sitä todeksi tuntenut. Näin ensimmäisenä päivänä ei Peppi meinanut malttaa nukkua lainkaan, kaikkea piti ihmetellä ja haistella.
Lauantai aamuna 29.11.2008 lähdimme katsomaan pentua. Kaikki mahdolliset oli pakattuna valmiiksi, pyyhettä, vilttiä, kaulapanta, talutushihna... Perille löydettiin kuin ihmeen kaupalla, vaikka nämä nykyaikaiset navigaattorit ei suostunutkaan yhteistyöhön.
Perille tultua portilla oli vastassa monta whippetiä, siinä vaiheessa oli jo lumoissaan, että voih on ne ihania koiria. Portin sisäpuolella oli sitten kiva tulotervehdys kaikilta koirilta ja taisi siinä aikamoiset pusuttelutuokiotkin olla. Loppuenlopuksi ulos ovesta juoksi pienenpieni whippet-pentu, joka oli jo suorastaan valmiina lähdössä meidän mukaan, hyppi syliin ja pusutteli.
Niinhän siinä sitte kävi, että Peppi lähti meidän mukaan Joensuuhun! Automatka meni mainiosti lukuunottamatta muutamia pukleja, liekö matkapahoinvointia vai jännitystä vain(ensimmäistä kertaa pentu autossa). Rauhallisesti ainakin osasi ottaa autossa, nukkui pitkälti koko matkan.
Kotona Peppi asettui todella nopesti, haisteli ympäri asuntoa ja löysi oman pesänkin HETI! Siinä sitten koko ilta ihmeteltiin, että nyt se on siinä sitten, ei sitä todeksi tuntenut. Näin ensimmäisenä päivänä ei Peppi meinanut malttaa nukkua lainkaan, kaikkea piti ihmetellä ja haistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti