Joulu tuli ja meni

Joulu vietettiin Kotkan ja Lappeenrannan suunnassa. Jouluaattona oltiin Kotkassa siskoni luona. Joulupukkikin kävi vierailemassa ja Peppi oli siitä kovin innoissaan. Molemmat koirista tunnistivat, että pukkihan oli mun äiti. Kovasti nuuskivat ja olivat innoissaan, mutta ihmettelivät miksi ihmeessä sillä on tollaset vermeet päällä.

Peppi kerjää joulupukilta lahjoja.

Pukin säkistä löytyi Namille ja Pepille molemmille omat lahjat. Lahjaluita syötiin sitten koko loppuilta innoissaan.

Kovia pakkasia on edelleen pidellyt ihan liikaa... Tuntuu, ettei ikinä pääse koirien kanssa kunnolla ulos riekkumaan, kun aina on mittarissa -20 vähintään. Ne harvat päivät jolloin on ollut jopa alle -10 ovat kyllä olleet sitten mahtavia! Kotkassa oli onneksi pariin otteeseen lauhaa ilmaa ja päästiin lähimetsään koirien kanssa. Nami niin tykkäsi juosta umpihangessa täyttä vauhtia- varsinkin, kun Peppi ei sitä kiinni saanut. Peppi ei muutenkaan välittänyt siellä umpihangessa riekkumisesta. Mieluummin kulki perässäni polkua pitkin.

Lappeenrannassa koirat sai tutustua uuteen kaveriin. Joonaksen serkun puolivuotias samojedi Titta oli vierailulla.

Alku hyvinkin näytti tältä, mutta sitten...










...ne olivat erottamattomia.

Jouluja

Pakkasta, pakkasta...

Tuli sitten kunnon pakkaset vierailulle, joka ei ole yhtään kiva juttu. Ulkona käydään pikaisesti pyörähtämässä tarpeet tekemässä. Lyhyet, reippaat lenkit ovat olleet ainoat mahdolliset, muutenhan nuo tikkujalat jäätyisivät paikoilleen. Lenkille mennessäkin ollaan harrastettu kerrospukeutumista; haalari+mantteli+kauluri. Tosin Nami ei ole läheskään niin kylmänarka mitä Peppi on, joten Namille on riittänyt vain haalari+kauluri.

Mielummin koiruudet nukkuvat ja välillä riehuvat sisätiloissa lämpösessä. Ei nuo kyllä ulos hingukkaan. Sen, että ottaa puvun käteen ja menee huutelemaan ulko- ovelle, johan pujahtaa koirat piiloon- emme lähde :D Joten meillä riehutaan ja touhutaan sisällä enimmäkseen nämä kovimmat pakkaset!


Nami aattelin syödä Pepin korvan.








Peppi tuli kerjäämään jotain :D

Laitetaan vielä muutamia kuvia, kun kävästiin koirapuistossa ja mukana oli Suvin vipukat Bea ja Uni. Tuolloinkin pakkanen oli aika kirpakka, mutta ei vielä ollut ihan kireimmilleen noussut. Kuvat ovat hieman heikkolaatuisia...

Reissua

Viikko taaksepäin torstaina lähdettiin pienelle reissulle. Oltiin Lappeenrannassa, Kotkassa ja Helsingissä. Tarkoituksena oli mennä lauantaina 5.12.2009 pentunäyttelyyn Kaapelitehtaalle Namin kanssa, mutta siinä ohessa sitten reissu hieman venyikin.

Helsingissä vietettiin koko vkl serkkuni luona yöpyen.

Namin debyytti näyttelemässä ei ollut pikkuiselle ehkä parhain mahdollinen kokemus. Toinen oli niin hämillään koko paikassa, että ei tiennyt miten päin sitä olisi pitänyt olla. Kehässä jännitys vain kasvoi, siellä oli pahoja mörköjä paikkapaikoin joita Nami pelkäsi ja iski jarrut pohjaan :D Eikä me kyllä maltettu millään asennossakaan seisoa vaan kivempi olisi ollut vain ruveta istumaan ja ihmettelemään suurta maailmaa.

Ilme kertoo kaiken :D HUI.


"Hei, mä en tonne kehään enää mene, kuulitteko?"

Ilme oli kutakuinkin tuommoinen, kun lopuksi vielä kasvattajakehään mentiin. Hienosti jaksoi kuitenkin Nami vielä keskittyä siellä, vaikka väsymys oli vallaton.

Arvostelu oli kovin "pentumainen", eli kehitystä kaipaa kaikinpuolin ja niinhän sen vielä tuossa iässä pitää ollakin. Näin ollen ei luokassamme sijoituttu.

Namin arvostelu:

PuppyEVENT 9.12.2009
Tuomari: Veli- Pekka Kumpumäki

"Vielä aivan kehitysvaiheessa oleva narttu pentu. Kauttaaltaan "raaka", siluetiltaan tyylikäs. Pitkä pää, suuret haja- asentoiset korvat. Eturinta vielä kehittymätön, kapea runko. Vielä hyvin pentumaiset ja holtittomat liikkeet."

Tästä ei ole suunta, kuin ylöspäin kohti uusia haasteita. Antaa Namin kehittyä rauhassa ja katsotaan sitten uudelleen.

Mikä oli parasta; kaikki Namin sisarukset olivat Kaapelitehtaalla myös näyttelemässä. Oli mahtavaa nähdä, kuinka kaikki olivat kasvaneet hirmusesti sitten viime näkemän pentuaikojen. Ne vaan oli niin ihania<3>

I-H-A-N-I-A<3


Aava, Nami ja Pluto


Kovin väsyttää pikku Namia.

Lenkkeilyä laumassa

Oltiinpa vkl oikein isolla laumalla lenkkeilemässä Utranharjuilla. 6 vipukkaa, 1 greyhound, 1 saluki ja 4 eri rotuista. Oli oikein mukavaa!

Muutamia kuvia reissulta. Kuvien laatu on hieman heikkoa huonon valon takia.

Peppi näykkii pyllystä, että "juoksetkos kovempaa!"








Namilla oli kova meno :D


Peppi tuli aina välillä käväsemään meidän luona, että ollaanko vielä mukana.

Tälläisiä reissuja pitäisi kyllä järjestää useammin, oli koiratkin niin väsyneitä rellestettyään kavereiden kanssa metässä.

NamiNami

Namista otettiin kunnon seisotuskuvaa näyttelyremmin kera. Näyttelydebyytti Namin kanssa lähestyy, se on nimittäin lauantaina 5.12.2009. Hui! Ei hirmuisesti olla harjoiteltu näyttelyjuttuja, mutta kunhan on hauskaa niin se riittää meille mainiosti. Mikä on myös parasta- nähdä Namin kaikki sisarukset, jotka ovat tulossa näyttelemään<3

Nami 5½kk <3

Kuten kuvasta huomaa on kakarasta kasvamassa jo iso tyttö. Kuitenkaan nuo aivolohkareet ei ole kasvanut kyllä yhtään, ehkä ihan vähä vaa :D Nami on niin pentu vielä... Ja niinhän sen vielä pitääkin olla!

Jyväskylä

Tosiaan eilen kävästiin päiväreissulla Jyväskylässä kansainvälisessä näyttelyssä Suvin, Unin ja Bean kanssa. Ihan mahtava reissu oli kaikin puolin!

Ensinnäkin oli kivaa päästä Pepin kanssa kehään näyttelemään, edellisestä kerrasta on kuitenki se muutama kuukausi vierähtänyt. Peppikin näytti olevan kovin innoissaan varsinkin kehän ulkopuolella, kun oli siellä niin paljon niitä himpettejä(84kpl). Kehässä Peppi käyttäytyi hienosti, mutta pöydällä taisi jokin hieman jänskättää, kun takajalkoja tutisutti. En voi siis taaskaan olla kuin ylpeä ja tyytyväinen Pepin suorituksesta kehässä! Tuomarilta tuloksena saatiin kivasti EH, mutta kilpailuluokassa ei sijoituttu.

Näyttelyn jälkeen mentiin Suvin kaverin luokse, jossa myöskin viipotti 3 himpettiä. Siellä saatiin Pepistä virallinen mitta, jota olemme suunnitelleet siitä lähtien, kun Peppi vuoden täytti. Peppihän on kovin pieni ja ajattelin, että mikähän mitta sieltä oikein mahtaa tulla. Kuitenkin kaikille yllätyksenä lukemaksi tuli: 44,5 cm!! Peppi on vaan niin sirorakenteinen- eihän sitä painoakaan ole kuin se 9kg. Ihana pieni Peppi<3

Pepin arvostelu:

JYVÄSKYLÄ KV 21.11.2009
Tuomari: Philippe Gallardo, Espanja

"Correct size. Would like more substance all together. Nice, femin head with good expression. Would like a stronger neck & very shallow set. Needs more chest & forechest. Correct topline & rear. Very loose in front in coming. Needs more reach & drive."

Kuvia tulee mahdollisesti myöhemmin, jos niitä jostain saisi. Itselläkin kamera oli, mutta täysin koskemattomana laukussa.

Päivitystä

Eipä tää blogin ahkerampi päivittely nyt ota oikein tuulta alleen :D

Täällä on jo ihan talvi tullut ja Namihan se siitä sekosi. Umpihangessa on kiva riekkua, rällästää ja syödä PALJON lunta. Peppi ei ole niinkään innoissaan tuosta lumen tulosta, kun se on niin kylmää ja märkää. Meidän prinsessa hienoneiti Peppi<3

Tosiaan ollaan vietetty pitkää taukoa näyttelyistä sun muista tapahtumista. Reilun viikon päästä Jyväskylässä olisi sitten seuraava näyttelykoitos Pepin kanssa, johon on muuten ihan älytön määrä vipukoita ilmoitettu- huippua! Namikin pääsee joulukuussa ensimmäistä kertaa kehään riekkumaan Helsingin pentunäyttelyssä. Sinne saapuu paikalle myös kaikki Namin sisarukset. Mahtavaa nähdä niitäkin ensimmäistä kertaa sitten luovutusiän jälkeen.

Mainittakoon, että Nami on kasvanut hirmusella tahdilla. Menee jo kevyesti yli Pepin niin painossa kuin korkeudessakin. Kunhan ei vain kasvaisi hirmuiseksi körilääksi täysikasvuisena.

Muutamia kuvia riiviöistä.

Kuulumisia

Onpahan siitä vierähtänyt jo kuukausi edellisestä päivityksestä, hups. Tosiaan kiireitä ja ei kiireitä on ollut niin paljon, että blogin kirjoitus on jäänyt tyystin taka- alalle.

Nami on kasvanut jo valtavasti- ei ole enää pieni tyttö, vaikka pentu vielä onkin :D Namin kanssa yhteiselo on mennyt vallan mainiosti. Ollaan tutustuttu moniin koirakavereihin ja koirapuistossakin kävästy kattomassa minkälainen meininki siellä on. Täytyy myöntää, että helpolla ollaan päästy, ainakin tähän mennessä! Kyllä vipukat osaa olla niin hienoja ja valloittavia pentuja.

Nami 12vko

Peppi ja Nami tulevat edelleen hienosti toimeen. Tietenkin normaalia pientä painia ja kinastelua tulee välillä, mutta sehän se on täysin normaalia. Sulassa sovussa nukutaan saman peiton alla ja sylitysten sohvalla. Onhan Peppi kuitenkin aika kiltti ja pitkähermoinen pennun roikkuessa kaulassa/ties missä. Väsyneenä Peppi kovin usein ilmoittaa Namille, että älä nyt päälle käy :D

Näin meillä nukutaan.

Täytyy nyt ruveta taas enemmän pitää blogia ajan tasalla!