Riemu Luukissa
Aloitetaas Midan murtuneen jalan tilanteesta. Toipumisaika on mennyt yllättävän kivuttomasti ja lasta pidettiin jalassa 3 viikkoa. 2 kuukautta kertyi Midalle rauhallista eloa jalan kanssa. Aloitettiin kuntoutus hiljalleen remmilenkeistä joita pidennettiin siihen asti, että käytiin juoksulenkeillä, näiden jälkeen uskallettiin kokeilla vapaana oloa yksin ja pienen hetken. Kuten arvata saattaa Midalle oli kertynyt hirmuisesti energiaa ja hieman jännitti päästää vapaaksi, koska tiestin sen tekevän heti remmistä päästyään hirmusia spurtteja ja niin kävikin. Meidän onneksi jalka kesti erinomaisesti tämän liikunnan ja ei tullut mitään oireita. Nyt hiljalleen sitten pidennellään vapaanaolemista. On niin helpottunut olo ja voi sitä ilon riemua, joka paistoi Midasta, kun sai taas vapaana kirmata. Eli jalka on tähän asti kuntoutunut erittäin hyvin!
Niinhän siinä sitten kävi, kun Mida alkaa toipumaan sairaslomasta, niin Nami aloitti sairasloman. Luukissa ollessamme Nami nyrjäytti jälleen yhden varpaistaan, vasemman etujalan 2. varpaan. Varvas turposi juoksutusreissun jälkeen nivelen kohdalta huomattavasti. Muutama päivä katseltiin ja sitten kävästiin ell moikkaamassa ja tarkistuttamassa tilanne ja pois sulkemassa murtumat ja muut pahemmat vammat, joita ei siis löytynyt. Jalkaa jossa vammautunut varvas on pidetään nyt 4 viikkoa tassusiteessä ja Nami pidetään levossa seuraavat 6 viikkoa. Toivon vaan, että ei tule samanlaista kierrettä kuin edellisen varpaan kanssa ja varvas parantuisi ja kestäisi kuntoutuksen jälkeen taas normaalit vapaanaolot. Tämähän oli viimeinen ehjä jalka, joka namilla oli varpaiden osalta, jokaisesta jalasta on nyt mennyt jokin varvas rikki.
Sitten muihin juttuihin... Midan kanssa kävästiin pyörähtämässä mätsärissä pitkästä aikaa. Kuten arvelin Mida ei käyttäytynyt kehässä kovinkaan eduksi :D Seisoa malttoi ihan ok, mutta aina kun lähdimme liikkeelle meinasi tulla peppuhepuli ja mentiin keula pystyssä eteenpäin. Tuomari ei ilmeisesti arvostanut tätä tapaa esiintyä ja antoi Midalle sinisen nauhan. Muihin kehiin emme sitten jääneet, kun ilta olisi venynyt niin pitkäksi. Mätsärit, näyttelyt, rata- ja maastotreenit ovat tänä kesänä jäänyt todella vähiin. Nami ei päässyt ratatreeneihin kertaakaan, kun alkukesä meni juoksuista ja niistä seuranneesta valeraskaudesta toipumiseen. Onneksi Riemun kanssa päästiin jopa kerran ratatreeneihin! Odotan jo melkein innolla ensi kesää, että pääsen Midan kanssa taas treenaamaan normaalisti ja ehkä jopa kisaamaankin.
Pari viikkoa sitten saatiin vieraita, kun Suvi kävi Midan siskon Nopsan ja äitin Ilon, sekä muun laumansa kanssa meillä, olipahan huippua nähdä! Luukissakin käytiin kerran juoksuttamassa koiria. Alla muutamia kuvia tältä ajalta:
Mida 11 kuukautta
Mida ja siskonsa Nopsa
Nopsa, Ilo ja Mida
Näihin kuviin on hyvä lopettaa tämä kirjoitus.
